Jos joku epatuttu sattuu tanne eksymaan niin tiedotettakoon, etta olen 25-vuotias (viela hetken) oikeustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. 11.6.2007 syntyi minulle ja poikaystavalleni Tomille (joka on puoliksi britti, puoliksi suomalainen) maailman ihanin, suloisin peikkopoika Sammy Thomas Leonardo (uinuu sylissa tallakin hetkella). Viime tiistaina 4.9.07 muutimme koko perhe tanne Lontooseen, Camden Towniin asumaan vajaaksi vuodeksi.
Viime tiistaina siis lahdimme Englantiin ja olipahan taas lahto!! Pakkasimme viela lahtopaivana viimeisia tavaroita ja lopulta valmiina oli kolme matkalaukkua, mun kasimatkatavarat, Tomin kasimatkatavarat (joka oli pikkurinkka tulvillaan tavaraa :D), vauvan hoitokassi, vaunut ja vauvan turvakaukalo. Onneksi tajuttiin tarpeeksi ajoissa, etta ei todellakaan mahduta niiden kaikkien kamojen ja meita saattamaan tulleiden aitini, isani (Sammyn mamuk ja el papa) ja ystavani Sonjan kanssa yhteen autoon. Paatimme siis menna kahdella, vaikka aitini, joka inhoaa ajamista joutuikin nain ollen ajamaan toisen auton pois kentalta. Tom soitti myos Englantiin, etta hanen isansa ja aitinsa tulisivat sittenkin kahdella autolla kentalle, koska erittain fiksuina tajusimme, etta eihan me siellakaan paassa mahduta sitten yhteen autoon.
Ahtauduimme autoihin ja luulimme, etta aikaa kentalle ehtimiseen olisi ihan tarpeeksi (vaikka ei me kylla ylimaaraista aikaa yleensa kauheasti jateta, mutta silti :D). No, Pasilan sillan jalkeen huomattiin aivan sairas ruuhka, vaikka kello oli jo puoli kuusi illalla. Ma ainakin luulin, etta siihen mennessa pahimmat ruuhkat olisi loppuneet, mutta luulinpa vaarin! Tajusin, etta siita paasee viela kaantymaan toiseen suuntaan, reitille, josta toivottavasti paasisi ajoissa kentalle. No, minapa siina sitten toottailemaan ja viittoilemaan iskalle, joka ajoi edessamme, etta kaanny akkia ympari, kun viela paasee. Onneksi iska oli tajunnut taman itsekin ja kaannyttiin ympari renkaat kirskuen.
Talla toisellakin reitilla ruuhkaa kylla oli ja ma ja Tom alettiin olla jo suht hermostuneita. Ruvettiin ajattelemaan, etta hitto jos ei nyt ehdita siihen koneeseen niin johan on perskutti! Autot vaan matelivat ruuhkassa ja 25 minuutin kuluttua oltiin edetty huimat pari kilsaa meidan kotoota. Siina tunnelma tiivistyi autossa ja muutamat arrapaatkin tuli paastettya ilmoille. Lisaksi mun ahdinkoa lisasi se, etta luulin kellon olevan 10 minuuttia enemman kuin se olikaan. Tom ja Sonja ystavallisesti infosi mua vasta hiukan myohemmin, etta se auton kello kylla edistaa...
Onneksi vihdoin moottoritielle paastyamme lyyti alkoi kirjoittamaan ja matka alkoi edistya kunnon vauhdilla. Soitin autosta lentokentalle ja siella neuvottiin, etta akkia vaan sitten check-inn-tiskille, kuulemma pitaisi olla 45 min ennen koneen lahtoa, mutta puoli tuntia ennen ne vasta menee kiinni. Hyva tietaa!
Sateessa kurvattiin kentalle kohtalaista vauhtia ja ajettiin autot vaan suoraan siihen taksien ja bussien slaidille, mihin ne pikaisesti jattaa matkustajansa. Tomin ukki odotteli jo siella meita. Akkia kamat ulos autosta ja lahtoselvityksen jonoon. Me ehdittiin sittenkin eika edes oltu viimeisia! No, siina kaikkien kassien kanssa oltiin jonossa, kun Tom huomasi, etta aiti oli viela siina slaidilla auton kanssa eika ollut lahtenyt viela viemaan autoa parkkiin. Sekunnissa siihen tuli joku bussikuski tyontamaan autoa ja ma juoksin myos paikalle. Meidan auto oli paattanyt just silloin tehda tenkkapoon ja sammua siihen. Tyonnettiin bussikuskin kanssa auto sivuun. Pian saatiin auto kumminkin taas kayntiin, onneksi ja aiti paasi viemaan autoa parkkiin.
Meidan kaikki laukut oli ylipainoisia, mutta onneksi ei jouduttu niista maksamaan mitaan. Rattaita varten piti ostaa iso muovisakki (5 e), mutta muuten kaikki meni hyvin. Siina sitten heipattiin kaikki meita saattamaan tulleet ja parit kyyneleet tirautettiin (Sonja hiukan useamman). Mehan tullaan Sammyn kanssa Suomeen kaymaan jo noin kuukauden paasta, mutta eihan se tietty ole sama, kuin, etta meita koko ajan nakisi halutessaan, niinkuin Suomessa.
Oltermannien muoto heratti ihmetysta lapivalaisussa, mutta muuten paastiin turvatarkastuksesta nopeasti. No, sen jalkeen olikin vuorossa passintarkastus ja jonot olivat valtavat! Argh! Meidan koneen boarding oli jo alkanut ja taas alkoi hiukan hermostuttaa. Onneksi lisaa passintarkastaja-ukkeleita ilmestyi jostain ja paastiin pian toiselle puolelle.
Napsaisin Tomista ja Sammysta kuvan koneen edustalla. Pitaahan ensimmaisesta lentomatkasta olla todiste!!
Lento meni hyvin ja Sammy oli taas tosi kiltisti. Poika nukkui melkein koko matkan, valilla vaan soi. Yllatyin itsekin miten helposti se meni. Tosin yksin matkustaminen Sammyn kanssa jannittaa kylla hiukan. Kahdestaan se on kumminkin niin paljon helpompaa. Kun meen itsekseni Sammyn kanssa kamaa ainakin saa luvan olla paaaaljon vahemman ja kentalle mennaan AJOISSA >D
Stanstedin kentalla vastassa oli Tomin iska ja aiti, eli Sammyn grandad ja mummis. Sammy tietysti hurmasi taas kaikki ja katseli ihmeissaan lentokenttaa. Smoothiet napaan ja menoksi kotiinpain. Kotona Camdenissa Sammya odotti Paddington Bear olohuoneessa. Tilattiin namia kiinalaista (niin, Englannissa saa tosiaan tilata kotiin muutakin, kuin pizzaa ja kebabia >D) ja sitten unten maat jo kutsuivatkin.
Sammy nukkui vaunuissaan, koska sanky ei ole viela tullut Suomesta tanne. Yo ei mennyt niin hyvin, kuin yleensa. Normaalistihan Sammy vetelee hirsia jopa yhden 7-8 tunnin patkan yolla, mutta taisi uusi paikka ja matkustus tehda tepposet. Sammy heraili parin-kolmen tunnin valein ja seuraavana paivana meitsi olikin sitten suht vasynyt... Kamppa oli myos melko viilea, joten eipa sita liian kylmassa niin hyvin nukukaan. Nyt homma on onneksi korjattu ja paivalla taalla on liiankin kuuma.
Eilen sitten otettiin iisisti, purettiin laukkuja sun muuta, Tom haki vaninsa ja parkkiluvan silla valin, kun ma ja Sammy chillailtiin kotona. Sammy on taalla kattellut silmat pyoreina uutta kotia ja kuulostellut uusia aania. Kaupassakin kaytiin ja illalla mentiin Nandosiin, nam!! Niille, jotka ei tieda kyseista paikkaa paljastettakoon, etta Nando's on aivan upeahehkea kanarafla! Ruokalistalla ainut liha on kana. Ah, mun unelmapaikka!
Viime yo menikin jo sitten hyvin entiseen tapaansa ja poika nukkui noin 7 tuntia putkeen ja aiti oli taas tyytyvainen :) Pian mennaan kavelemaan Camdenin torille ja kaduille ja kaydaan nayttamassa sopoa Sammya Robertille (meidan landlord, Tomin iskan kaveri, joka on toissa tossa ihan vieressa).
Taalla on + 17 astetta ja aurinko paistaa, joten sikali ei ole valittamista. Vauvajoogat -ja hieronnat pitaa kattoa pian netista, niin paasee mukaan, pieni koti-ikavan poikanen nimittain kolkuttelee ovella, vaikka yleensa en hirveasti koti-ikavoikaan. Suunnittelen myos taalla jo meille seuraavaa lomaa, selailen matkaesitteita ja haaveilen varpaiden upottamisesta hiekkaan...
Nyt Tom kutsuukin jo, Sammylla taitaa olla nalka. Palaillaan taas pian!
P.S Sammy koittaa jo kovasti kaantya masulleen, eilenkin Nandosissa rattaissa oli kova yritys >D Molemmat nyrkit on myos loytyneet suuhun...
2 comments:
hello rakas :) ihana blogi ja oli heti pakko kommata tänne. kuis siellä? en mä nyt niin paljoa itkeny :) tottakai tulee suru puseroon kun oma sisko lähtee pois ja vie vielä samalla ihanan sammyn pois :( oot rakas. kaikille haleja ja suukkoja. rakkaudella sonja
Sun pitää vaan ottaa siitä kuvasta kiinni ja raahata se siihen kohtaan, mihin haluat sen siinä tekstin muokkaus -vaiheessa. Voit tehdä sen jälkeenpäinkin, eli otat sen vaan uudelleenmuokkaukseen. Terkkuja töistä, eilen oli alfajaiset ja nyt on pää kipeä :P
Post a Comment