Mammapuhetta

(kirjoitettu 11.6.07)

Aitiys on parasta ikina! Nyt jo jonkun aikaa asiaa harkittuani ja empiirista kenttatutkimusta suoritettuani olen tullut tahan tulokseen. Eilen mietiskelin Tomille matkalla Ikeaan, etta se on kauheata, kun Jenkeissa esimerkiksi aitiysloma on vain 8 vai oliko se nyt 12 viikkoa "pitka". Kuinka kukaan voi jattaa niin pienen vauvan jonkun toisen hoitoon ja menna itse toihin? Tiedan, etta joillakin ihmisilla ei ole muuta mahdollisuutta, mutta mielestani kaikissa maissa aitiysloma pitaisi olla vahintaankin se 10 kk lapsen syntyman jalkeen, niinkuin Suomessa. Oikeastaan 2 vuoden pituinen aitiysloma olisi vielakin parempi, vaikka ei se aika kylla mitaan lomaa ole.

Lapsen/lasten kaitseminen on tyota siina missa muutkin tyot. Vaittaisin, etta kotiaitina oleminen on monesti raskaampaakin, kuin esim. toimistotyo. Kotona ei ole lakisaateisia kahvi- ja ruokataukoja, eivatka tyot suinkaan lopu neljan jalkeen iltapaivalla. Aitiys on ymparivuorokautista tyota. Toisaalta ehka miljoona kertaa mieluummin itse hoidan omaa vauvaa kotona, kuin ravaan juoksupoikana jollekin suurelle lakifirmalle :D Kotiaitina oleminen siis varmasti on omalla tavallaan paljon palkitsevampaa, kuin moni muu tyo, mitaan tyota vahattelematta. Toki, jos on sattunut niin onnekkaasti, etta tekee unelmatyotaan , voi se olla palkitsevampaa, kuin mikaan muu. Yhteiskunta arvostaa minun panostani aitina tietenkin kovin paljon ja osoittaa sen maksamalla minulle 0,66 senttia palkkaa tunnilta. Kaikissa maissa ei aitiys- ja vanhempainrahaa ole ollenkaan, joten siina mielessa olen onnekas, mutta aitiysrahaa saisi kylla mielestani nostaa lisaa. Tyottomatkin saavat enemman avustusta kuukaudessa, kuin minimiaitiysrahalainen, jolla on enemman suita ruokittavana. Sitten viela ihmetellaan miksi suomessa on niin alhainen syntyvyys. Tata aitiyden ihanuutta ei varmastikaan voi taysin ymmartaa, ennenkuin itsella on lapsia. On se vain niin ihanaa seurata oman pienokaisensa kasvamista ja varttumista; ensin niin pienesta otuksesta, joka on kuin toiselta planeetalta kotoisin (niinkuin aitini sanoi Sammyn ensi kerran nahtyaan) pieneksi ihkaoikeaksi vauvaksi, sitten hieman isommaksi vauvaksi, pikkupojaksi ja niin edelleen...

Tasta paastaankin aiheeseen Sammy Thomas Leonardo viela lahemmin. Sammyn lempileikkeja aidin kanssa on nyt lentaminen. Sammy on siis lentokone, jonka mina kiidatan "taivaalle" kasieni varassa (erinomainen leikki myos kasilihaksia ajatellen :D) ja hihkun "Sammy lentaa, wuhuu!" Sammy on aivan tohkeissaan tasta leikista, jaykistaa jalkansa suoriksi, aukoo suutaan innostuneena, kun lentokone lentaa ylos ja hekottelee ja hihittelee aaneenkin jo ajoittain. Sammy on niin suloinen! Toki Sammy tykkaa myos isinkin kanssa leikkia lentokonetta ja rakettimiesta. Tom on ryhtynyt laulamaan Dirty Dancingista "I've had the time of my life"-biisia, kun han lennattaa Sammya. Kyseisessa leffassahan tytto, jota Patrik Swayze (kirjoitetaanko se noin >D) lennattelee ilmaan on nimeltaan Baby. Ja Sammy on myos baby, joten... u get the picture :D Tasta meilla on sitten riittanyt hupia ja hauskuutta koko perheelle vaikka kuinka. "Nobody puts Baby in a corner!". Varmaan vitsi ei aukea yhta hyvin, jos ei ole kyseista leffaa nahnyt, tai ole yhta hopso, kuin me! :)

Sammy tykkaa myos kovasti, kun joku heiluttelee pojan jalkoja edestakaisin hanen maatessaan selallaan. "Pieni poika menee metsaan, kipinkapin tulee pois, kipinkapin tulee pois" on loru, jota mina hoen heiluttaessani Sammyn jalkoja. Sammy tykkaa myos lapalapalaalaa (naa kuuluisi olla skandikirjaimia) hokemasta Kankkarankan tahtiin. Niin, en muista sanoja, kuin kertosakeen, joten se muokkautui sitten lapalapalaaksi.

Tuosta aitiyslomasta viela. Mietin jo nyt, etta kuinka vajaan vuoden paastakaan raaskin jattaa poikaa hoitoon sillavalin, kun itse opiskelen. Vuoden ikainenkin tuntuu viela niin kovin pienelta. Kummasti se oma nakokanta naihinkin asioihin muuttuu, kun se vauva on ihan oikeasti tullut maailmaan. Ajattelin aikaisemmin, etta ehka sita jo voisi jattaa pojan vuoden ikaisena vaikka viikoksi isovanhemmilleen haamatkamme ajaksi, mutta Sammyn synnyttya olemme molemmat Tomin kanssa tulleet siihen tulokseen, etta EI TODELLAKAAN jateta!! Ei sita kunnolla tajua, ennenkuin lapsi on maailmassa, etta kuinka paljon itse haluaa olla vauvelin kanssa. Sammy ehka parjaisi jo silloin viikon ilman meita, mutta me emme ilman Sammya! Parin tunninkin poissaolo sammyn luota tuntuu aika oudolta. Toki joskus on kivaa saada omaakin aikaa, mutta silti Sammy on aina mielessa.

Mietimme tassa taannoin, etta onkohan Sammy liiankin sylivauva. Aina on lammin syli valmiina Sammylle hanen niin halutessaan (halukkaita syleja on aidin ja isin lisaksi ainakin miljoona muutakin >D). Toisaalta lapset ovat pienia niin lyhyen aikaa, etta en nae mitaan vikaa siina, etta halutessaan vauva paasee syliin. Pian Sammyakin saa varmaan houkutella syliin, kun pieni olisi menossa kaiken aikaa. Lapsi myos tarvitsee laheisyytta ja sylin lampoa ja toivoisinkin, etta jokaisella lapsella maailmassa olisi yhta hyvin asiat kuin Sammylla, vaikka ikava kylla tiedan, ettei niin ole. Se on surullista.

Katselin eilen Sammya hanen nukkuessaan vaunujen kopassa ja totesin, etta poika on kasvanut paljon verrattuna siihen, kun han oli vastasyntynyt. Silloin Sammy oli niin pieni ja pienimmatkin vaatteet jotka olin ostanut ennen Sammyn syntymaa olivat liian isoja. Muistan ajatelleeni eraita valkoisia potkuhousuja ostaessani, etta "Ovatkohan nama liian kireat vyotarolta vauvalle?". Heh hee, nehan valuivat Sammyn paalta pois, kun puin ne ensimmaisen kerran pojan paalle synnytyssairaalassa. Ovat ne vastasyntyneet vaan niiiiin pienia! Vielakin, kun olemme liikkuneet kaupungilla ihmiset ovat ihasteleet "niin pienta" vauvaa. Tama herattaa meissa valilla ihmetysta. Omasta mielestamme Sammy on tietenkin kasvanut jo huimasti, mutta kylla han silti on viela pieni. Toisaalta niin iso, toisaalta niin pieni. Ihmiset eivat myoskaan valttamatta ole nahneet kovin pienia vauvoja liikkuvan ulkona ja tv:ssakin vauvat ovat aina noin vuoden vanhoja, vaikka esittaisivatkin vastasyntyneita! :D Tama aina huvittaa nykyisin.

Yhteenvetona voisin sanoa, etta koska Sammy on niin ihana, kun han hymyilee ja nauraa, niin suloinen, kun han tuhisee tyytyvaisena syodessaan ja niin lammin nyytti sylissa kanniskella, puhumattakaan Sammyn kiltteydesta (ei huutele, ellei ole syyta ja nukkuu yot hyvin), etta, jos vain meille suodaan, niin haluan ehdottomasti lisaa lapsia, ainakin yhden, tai kaksi, tai... >D Olen tata mielta siitakin huolimatta, etta koko raskausaika oli melko rankkaa, selka brakasi, oli vaivainen olo, kiloja tuli noin 19 lisaa (vaikkei muka pahemmin nakynyt, mutta tuntui kylla, kun yritti vaappua eteenpain), puhumattakaan "aamu"pahoinvoinnista, joka oli siis todellisuudessa 24/7 enemman tai vahemman yka kurkussa oloa - ja pahoinvointi hellitti oikeastaan vasta ihan viime viikoilla ennen Sammyn syntymaa, jolloin muut vaivat olivat tulleet tilalle... Naista valitin myos ihan kiitettavasti laheisraukoilleni. Sorry, mutta olo oli silloin niin kauhea. Kiitos, kun jaksoitte kuunnella erityisesti aidille, Leenalle, Tomille ja laheisimmille ystavilleni. Synnytys itsessaan oli myos melkoinen Via Dolorosa eli tuskien taival (tama on kylla understatement, silla loppuvaiheessa tuntui silta, etta kuolen), mutta onneksi ihmismieli unohtaa hiukan pikkuhiljaa. Ja se on kylla totta, etta kivut loppuvat kuin seinaan, kun vauva on syntynyt. Sellaisen ihanan pienen nyytin vuoksi nekin kivut jotenkin vain kestaa, kun on pakko. On se vain niin ihana tunne, kun vauva hihkuu ilosta sinut nahdessaan, tai pienet sormet kiertyvat omasi ymparille. Lisaa vauvoja saisi siis tulla, mutta ei ihan viela kuitenkaan :)

Asiasta kukkaruukkuun; lueskelin tassa englantilaista juorulehtea, jonka kannessa luki "Exclusive! New mum's drastic weight loss; Mel B punishing workouts, Jordan ectreme juice diet". Jutussa kerrottiin pari-nelja kuukautta sitten synnyttaneiden julkkisaitien uusista mitoista ja siita kuinka nopeasti he ovat paasseet entisiin mittoihinsa, tai jopa laihemmiksikin. Rupesin miettimaan, etta elamme aika hullussa maailmassa. Suurinpiirtein heti synnytyksen jalkeen pitaisi ruveta tekemaan vatsoja ja treenaamaan maratonia varten. Mielestani kropan pitaisi antaa rauhassa palautua synnytyksesta - ja 9 kk:n raskaudesta. Ei varmasti ole terveellista laihduttaa ja kuntoilla liian pian. Toki jokainen on yksilollinen, mutta kuka aloittaa treenaamisen viikko synnytyksen jalkeen? Tai dieetin? Tanaan Sammy on 3 kk vanha ja itsellanitaitaa "vauva"kiloja olla viela noin 4-5. Mahdun jo lahes kaikkiin entisiin farkkuihini ja n. 15 kiloa on jo lahtenyt. Nyt olen aloittanut kuntoilun kunnolla taas (tai ainakin yritan) , etta saisin taas lihakseni takaisin (ehka jopa vatsa sellaiset :D) ja mahani kiinteytyisi. Ostimme core rhythms tanssidvd:n tv-shopista, ja vaikka yleensa uskon ostoskanavien tuotteiden olevan humpuukia, sain ilokseni todeta, etta tamatanssidvd on itse asiassa tosi hyva! Testasin dvd:ta toissapaivana, tanssin taalla kotona olohuoneessa Sammyn matkiessa minua sohvalta (Tom huomasi taman, kun tuli kotiin - oli kuulemma erittain sopon nakoista), ja pian olin jo aivan hiessa jahengastynyt. Ja plussana todettakoon, etta minulla oli erittain hauskaa! Siksi tanssi onkin niin hieno laji, kun kunto kohisee aivan huomaamatta hauskaa pitaessa ja on erittain tehokasta liikuntaa juuri keskivartalon lihaksille. Me likes! :)

Tekemisista: viime perjantaina menimme Tomin aidin luokse, Ratlettiin (kylla t:lla kirjoitettuna :D) yoksi. Junamatka vaunujen kanssa oli melkoisen hankalaa. MISSAAN asemilla taalla Englannissa ei ole hisseja, joten miljoonat rappuset joka asemalla eivat herattaneet kovin suurta innostusta meissa. No, Tom urheana ja vahvana kantoi rattaat ja kassit alas ja ylos ja mina Sammyn. En voi uskoa, ettei taalla vielakaan ole hisseja juna-asemilla. Miten rullatuolissa olevat pystyvat mitenkaan liikkumaan Lontoossa, on mysteeri minulle. Taalla on laki saadetty, jonka mukaan vahemman mobiilit pitaisi myos ottaa huomioon ja heidan liikkumisensa tehda helpommaksi, mutta sen noudattaminen kaytannossa ei kylla toteudu.

Perjantaina soimme intialaista ruokaa, suklaata jalkiruuaksi ja painuimme pehkuihin. Lauantai olikin jannittava paiva. Menimme St. Albansin Finnish schooliin, jossa myos Tom kavi pienena poikana. Sammysta tuleekin kuuluisa siella, koska han on ensimmainen toisen polven "oppilas" koulussa. Tomin aiti oli perustamassa koulua aikoinaan 80-luvulla. Koulu vauvaikaisille ei tietenkaan ole kunnon koulua, vaan siella pienet voivat tutustua toisiin Suomivauvoihin ja leikkia keskenaan samalla, kun aikuiset nakevat muita suomalaisia. Koulu vaikutti kivalta, vaikka emme viela tutustuneet kuin yhteen vauvaan ja mammaan. No, hiljaa hyva tulee.

Sunnuntaina kavimme kavelylla kotinurkilla Camdenissa. Loysimme yhden kivan, rauhallisen puiston, mutta muuten taalla on aika paljon vilkkaampaa kuin Helsingissa (mika ei kylla ollut yllatys). Jotenkin nyt vauvan kanssa ihmisten vilinan vain huomaa paremmin ja haluaa suojella pienokaistaan, mutta kun jarki kadessa tuolla liikkuu, kaikki menee ihan hyvin. Onhan se Helsingin keskustakin vilkas. Kun lahtee pidemmalle metrolla, taytyy kylla hankkia kantokassi. Metroissakaan ei ole kovin vaunuystavallista liikkua, hisseja ei pahemmin ole. Taalla Camdenissa kaupat ovat kylla lahella, joten shopaholicille tama on taivas. Eilen "karkasin" hetkeksi kauppoihin Tomin vahtiessa Sammya ja ostin itselleni mageat lenkkarit... Taytyy menna Sammynkin kanssa pian shoppaamaan! Eilen ostimme pojalle vaipanvaihtopoydan, kylpyammeen ja parit lelut Ikeasta. Tomin iska vahti silla valin Sammya, joka nukkui melkein koko ajan, kun olimme poissa. Hyva poika! Soimme tietysti Ikeassa lihapullia - tuulahdus kotikulmilta. Taalla Ikea on auki 12 asti yolla arkisin! Hiukan erilaiset aukioloajat kuin Suomessa.

Tanaan Tom meni ensimmaista paivaa toihin ja me Sammyn kanssa ollaan chillailtu kotona. Nyt Sammy nukkuu taas tyytyvaisena musical mouse-soittorasian vieressa :)

- Lilli ja Sammy tasan 3 kk

P.S Seuraava ei ole herkkahermoisille; Sammy ei ekana paivana taalla kakkinut ollenkaan, mutta nyt kakka luistaa ja kunnolla - tanaankin jo kakittu nelja kertaa tahan mennessa. Tama siis lahinna mummeille tiedoksi, muita tuskin kiinnostaa >D

Tassa viela aidin soponassusta kuvia: